Yayoi Kusaman näyttely

Kävin viikonloppuna Japanilaisen taitelija Yayoi Kusaman näyttelyssä Helsingin Taidemuseossa. Kertakaikkisen upea ja vaikuttava näyttely. Hullutteleva värikylläisyys, nerokkaaseen pilkun ja viivan  viettelevään käyttöön on helppo ihastua. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten upeaa jälkeä periaatteessa niinkin yksinkertaisella idealla voi saada. Enkä nyt tarkoita yksinkertaisella yksinkertaista. Tarkoitan taidetta ja omalaatuista näkemystä, sekä antaumuksellisuutta.

Minulle tuli tunne, että joku "korkeampi" ohjailee hänen näkemyksiään. Kertomuksista päätellen, taide vie taitelijaa kuin märkää rättiä ja siks just niin ihanaa. Katsoin joku aika sitten töllöttimestä tulleen dokkarin, joka vähintäänkin oli erittäin mielenkiintoinen. Täytyy myöntää, että en tiennyt Kusamasta höykäsenpöläystä aiemmin. Mutta nyt tiedän ja olen kybällä fani.

Yayoi on erikoinen ihminen. Hurmaava ja työteliäs. Rouva huitelee jo yli kasikympin ja maalaa vielä täyttä sielua. Aika huikeeta. Hän on asustellut psykiatrisen sairaalan osastolla jo rapiat neljäkymmentävuotta. Se on hänen koti, siellä on rauha ja hyvä olla. Rahaa on varmasti kuin rosvopääliköllä, mutta ei kaipaa omaa kotia. Osakaan on tulossa kokonainen museo, omistettu pelkästään hänen taiteelle. Jotain kertoo varmasti myös se, että Louis Vuitton on tehnyt yhteistyötä taitelijan kanssa ja pilkuista on tehty oma mallisto. Aika hauskaa. Ja kallista.

Erilaiset tilat ja niiden näkymät ja tunnelmat olivat huikeita. Katosin mikämikä maahan ja hetken olin joku muu jossakin muualla. Aika hyvin taiteelta. Tai sitähän se parhaimmillaan on, unohdusta ja unelmointia. Rakastan värejä ja varsinkin näin taidokasta värien käyttöä. Tuli se tuttu tunne, että olisi ihan pakko päästä rätkimään väriä kankaalle tai johonkin tai jotain. Sain minäkin osallistua, alakerrassa oli osallistuva taidehuone. Sait itselle värillisen tarrapilkun ja sait taiteilla sillä liimaamalla pilkun valitsemaasi kohtaan muutoin täysin valkoisessa huoneessa. Hauska idea ja hetken tunsin olevani osa jotakin suurta.

Sunnuntai oli tietysti kansan täyttämä näyttelypäivä ja se hieman rasitti. Suosittelen näyttelyä ehdottomasti ja jos on mahdollista, menkää arkena päivällä ja kadotkaa hetkeksi pilkkuihin, palloihin, väriin ja taiteeseen. Upea kokonaisuus.