28.3.2016

Jää jäätävä harmaaksi

Aikainen kevät on ruma. Harmaa, väritön ja likainen. Hetkinen, otetaas takas. Siinä kaikessa värittömyydessä ja harmaudessakin on jotain kaunista. Luonto on täynnä mitä ihmeellisempiä muotoja, valoja ja varjoja. Mutta sitä valoakin löytyy, kun löytää kaveriksi varjoa.





Oltiin pääsiäinen mökillä ja mun missio oli kuvata joka päivä jotakin. Ei vielä vihreää silmun silmua missään ja maisema, toden totta, oli enemmän vähemmän harmaa. Haasteellinen kuvattava, mutta samalla niin antoisa.





Jää ja lumi on vaikea kohde tallentaa. Varsinkin, kun kamera on mulle suht uusi ja vaatii vielä tutustumista. Eilen sain iltapäivästä myös auringon valoa ja sekös sytytti jään kimmeltää ja hehkumaan. Purettuani kuvat koneelle, saakin ihastella luonnon omaa taidetta. Kuinka rikas jää voi olla ja parhaimmillaan upeaa kuviointia ja valon, varjon leikkiä.





Mikä parasta, niin maisema muuttuu hetkessä. Jää sulaa, tulee uusia kuvioita. Sen pienen hetken ikuistaminen jää vain minun historiaan. Viehko ajatus. Sitä hetkeä ei tule enää koskaan uudelleen. Jos sitä saattaa ajatella, että tässä värittömyydessä ei ole mitään kuvattavaa, niin luulo onkin vain harhaa. Juuri nyt on ne hetket, jotka kestävät vain sen pienen hetken ja kaikki katoaa. Mites tän nyt sanoisi, tässä yksinkertaisuudessaan on paljon mahdollisuuksia. Ne pitää vain löytää.





24.3.2016

22.3.2016

Ei oppi ojaan kaada

On aina mahtavaa, kun saa oppia uutta. Varsinkin, kun kyseessä on valokuvaus. Asia, jota ei koskaan voi oppia liikaa ja hetkittäin tulee se tunne, että tieto lisää tuskaa. Olen elämässäni eräänkin kurssin käynyt, mutta lähtöviivoilla ollaan vielä. Toki, on hienoa huomata, että pikkuhiljaa on päässyt sisälle kuvaksen salattuun maailmaan. Ymmärtää mikä vaikuttaa mihinkin ja miksi.



Sain eilen yksityisopetusta ammattivalokuvaajalta. Olin viime viikolla hänen kurssilla ja tapasin hänet siellä ensi kerran. Mulla on haastava tilanne uuden malliston kuvaamisessa, enkä onnistunut siinä ilman apuja. Niinpä rohkeasti päätin kysyä Pekka Punkarilta apuja. En enää keksinyt mitään muuta, millä olisin päässyt kuvaamisessa itse eteenpäin. Voitteko kuvitella, Pekka rientää avukseni ilman mitään vaateita ja antaa minulle yksityisopetusta ja neuvoo kädestä pitäen kuvaustilanteessa!



Sain paljon arvokasta tietoa ja opin taas uudesta kamerastani lisää. Ennen kaikkea olen kiitollinen tällaisesta pyyteettömyydestä. Se on harvinaista nykyaikana. Pekka tuli kuvauspaikalle, opetti, oli läsnä ja aidosti kiinnostunut. Yleensä tämmöisestä toiminnasta saa pulittaa sievoisen summan rahaa, mutta nyt selvisin tarjoamalla pullakahvit. Tapahtuuko tämmöistä enää nykyään? Olenkin sitä mieltä, että hyvä tulee hyvän luokse. Niin se vaan menee. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että itse olisin erityisen hyvä. Päinvastoin. Elämä kiittää opettajaani. Jos ei muuten, niin uuden malliston vuodevaatesetillä.

Nyt on sellainen olo, että pitäisi olla kuvaamassa koko ajan. Turuilla, toreilla, metsässä ja studiossa. Ihan kaikkialla. Harmillisesti työ on esteenä ja joutuu odottamaan. Vielä on paljon opittavaa, mut eiköhän tää tästä. Yritän ottaa myös hallintaan Lightroom-kuvankäsittelyohjelman. Se ei ole mitenkään helppo nakki tietotekniikka tampiolle. Ei kun kurssille. Jep, jep.

18.3.2016

Formamessut

Piipahdin Forma messuilla. Onks ne nyt niin kuin jotkut sisustusmessut, sellaista sisustuksen pientavaraa joka lähtöön. Tuossa esitettä vilkaisin ja virallinen nimi näyttää olevan suomen johtava lahjatavara- ja kodinsisustusalan ammattitapahtuma.




Eivät olleet suuren suuret ja onnekseni olin sen verta ajoissa, että porukkaa ei ollut tungokseen asti. Sai kaikessa rauhassa kierrellä ja katsella, ja tavaraa löytyi joka lähtöön. Paljon pientä tilpeshööriä, mutta myös kivoi juttuja. Messuilla on mukava kierrellä ja katsella.




Katselin osastoja myös vinkki mielessä ja vähän Lemon Decoa silmällä pitäen. Tyynyjä ja kodintekstiiliä oli tarjolla ja hyvin sinne munkin mallisto olisi joukkoon mahtunut. Ehkä seuraavalla kerralla, kun saadaan tuotanto kunnolla pyörimään.



Mitä jäi mieleen? Lennol tekstiiliosastolla oli huikea blingbling Kylie Minoque vuodevaatemallisto. Ihan vain sillä, että kaikkea ne keksiikin. Näyttävä joo, mutta oisko hitusen verran epämukava. Mutta sille joka moista rakastaa, niin varmasti oivallinen valinta.




Akarat, pieni yritys, joka tuottaa erilaisia leikkuulautoja. Siinäkin hauska idea. Miksi leikkuulauta ei voisi olla hauska ja koristeellinen esine. Ne kuitenkin ovat aika paljon esillä kyökissä ja kovassa käytössä.



Olihan siellä hirveästi kaikkea. Mitään hankintaa en tehnyt. On omassa kodissa vähän päinvastainen meno, pois vaan turhaa tavaraa, eikä mitään sisään. Mutta messuilla pitääkin katsella silleen "duunisilmällä," jotakin voin juuri kaivata johonkin suunnittelukohteeseen.

14.3.2016

Lemon Deco nettisivuilla uutta

Olen työstänyt Lemon Decon nettisivuja ja verkkokauppaa. Pikku hiljaa opin enemmän ja enemmän ja se toivottomuuden tunne on ohitettu miellyttäväksi haasteeksi. Itse asiassa, se on ihan hauskaa hommaa. Oman aikansa ja muutamia erehdyksiä ja paniikkia se ottaa, mutta kuka sitä on seppä syntyessään.





Olen lisännyt verkkokauppaan nyt myös uusia kuvia kodintekstiilimallistosta. Kuvattiin niitä Lahdessa ystäväni upealla studiolla. Olen suorastaan kärsinyt vanhojen kuvien puutteellisuudesta. Mutta sehän meni just niin, että sit tuli hirvee kiire ja kaikki kuvat piti saada mahdollisimman nopeasti, enkä itse ollut tyytyväinen. Se on meinaan tuo valon määrä joka vaikuttaa aika olennaisesti kuvien laatuun ja marraskuussa on pimiää kuin piip:ssä. Eikä meikeläisellä ole mitään studiotekniikkaa himassa.




Olen lisännyt uusia kuvia myös sisustuskuvagallerian puolelle ja siellä myynnissä myös Kohtaamisia niminen "taideteos." Miks lainausmerkeissä, kyllä se taidetta on. Eli vanhoihin ikkunapokiin tehty teos, jonka kuvat on tulostettu harjatulle teräkselle. Kivasti tuli kolmiulotteinen ja se on ehdottomasti yksi mun suosikki. Onks se Trash Design vai valokuvataidetta? Ehkä molempia. Mut sekin nyt verkkokaupassa myynnissä.

8.3.2016

Arabian rannassa

Käytiin sunnuntaina Arabian rannassa. Siellä niin vanhan kaupungin lahdella. Syy siihen, miksi sinne menimme, oli yksinkertaisuudessaan katsella mahdollista työ/showroomitilaa. Käytyäni Lahdessa ystäväni studiotiloissa, herätti se minussa sen unelman tahi haaveen vastaavanlaisista tiloissa täällä. Ymmärrän toki, ettei niitä välttämättä meillä ole tarjolla ja jos on, niin hinta on jotakin ihan muuta. Mutta yrittänyttä ei laiteta.





Vanhaa ja rouheaa varmasti löytyisi Arabiastakin, kivan näköistä rakennusta ja olin kuullut, että jotakin uudistusta alueelle tulee. Valitettavasti ne hinnat karkaa pienyrittäjän käsistä. Tiesinhän tuon jo kysyessäni. Ei ole mitään järkeä ottaa tässä vaiheessa sellaista riskiä, ettei tuotto korvaa menoja. Toivotaan, että joku päivä on vara toteuttaa unelmaansa. Sitä kohti.




Siinä samalla käytiin Iittalan outletissä ja Pentikillä. Kivasti oli laitettu designkortteliin myymälät. Siellä kierrellessä oli kiva haaveilla. Se nyt kuitenkin on vielä ilmaista. Valitettavasti Finlaysonin myymälä oli sulki. Juuri se, mitä olisin eniten halunnut tutkia.




Kevään värimaailmaa niin astioissa kuin tekstiileissä oli esillä. Ilokseni sain huomata, että raikkaita värejä oli tarjolla. En ole mikään Pentik fani, mutta sain huomata, että siellä varsinkin kuosit ja astiat puhutteli eniten. Raikasta ja kaunista.




Paikkana Arabian ranta olisi mahtava. Koko se miljöö on innostava ja taas kerran, vanhat rakennukset ovat houkuttelevia. Mut enemmän designii taas kaipasin. En sit tiedä, nyt oli pyhä, et onko siellä arkena enemmän paikkoja auki ja kerroksissa jotakin. Missä loistaa poissaolollaan suomalaiset huonekalut ja valaisimet? Arabian rannasta voisi tehdä suomen muotoilun, taiteen ja designin keskuksen. Sinne niin kaikki saman katon alle, vuokrat pienyrittäjille kohtuullisiksi, mainonta ja markkinointi kohdilleen, niin siinä meillä olisi oivallinen kohde esitellä osaamista.

4.3.2016

Petivaattemalliston uudet kuvat

Sain vihdoin uudet vuodevaatemalliston kuvat sisustusverkkokauppaan! Olen tiedostanut, että vanhat kuvat eivät tee oikeutta petivaatteille, ja siksi ne piti päivittää. Nyt kuvat ovat yksinkertaisuudessaan selkeämmät ja kertoo kävijälle paremmin mistä oikein on kysymys.

Kesä



Kuvat otettiin ystäväni Heli Mielosen upeassa studiossa Lahdessa. Tutustuimme aikoinaan opiskelun merkeissä ja olen mielenkiinnolla seurannut Helin stailaajan, sisustajan ja valokuvaajan menestykästä uraa, sekä ihaillut hänen upeita tiloja vanhalla bussivarikolla.

Syksy



Olin tiloista hyvin vaikuttunut. Juuri jotakin sellaista, mitä olen itse haaveillut ja mieleni sopukoissa toiveiden täyttymykseksi unelmoinut. Vanhassa, rouheassa ja ajan patinoimassa rakennuksessa on paljon valoa, sopivasti muitakin yrittäjiä ja mikä tärkeintä, tilaa tehdä, kuvata ja ideoida. Voih, jospa joku päivä Lemon Decolla olisi omat työtilat ja showroom vastaavanlaisissa tiloissa. Valitettavasti täällä Helsingissä tuollaisia tiloja on harvoin tarjolla ja jos niitä on, niin hinta karkaa käsistä. Heli vinkkasikin, että Lahdessa vapaita tiloja olisi tarjolla. Oih ja voih.

Talvi



Pidettiin petivaatemalliston kuvat tarkoituksellisesti mahdollisimman yksinkertaisena ja annettiin tilankin puhua. Yhdessä tekeminen oli kyllä hauskaa ja erittäin antoisaa. Stailattiin ja kuvattiin kimpassa ja hitsi, kun sainkin taas uutta virtaa ja jaksamisen energiaa. Sitä on tavallaan aika yksin kaiken tämä yrittämisen kanssa ja on vaan niin mahtavaa saada vertaistukea ja jutella asioista, mitkä kiinnostaa molempia. Ollaan niin kuin samalla aaltopituudella.

Kevät



Nyt petivaatteissa näkyy selvästi idea Neljästä Vuodenajasta. Värit ja kuosit tulee paremmin esille. Eikä minua haittaa, että tilan karheus näkyy myös kuvissa. Näin asiakkaan on helpompi visualisoida vuodevaatteet omaan arkeen ja makuhuoneeseen. Käyttöön ne ovat tarkoitettu, eikä suinkaan koristeeksi. Mitä mieltä olette uusista kuvista?

1.3.2016

Torikortteli Design

Tallinnan upea käsityö ja designtarjonta on runsasta ja ajattelinkin, että eiks meillä ole mitään vastaavaa. Toki, tiesin Torikorttelit, mutta olen tutkinut sitä vain silleen ohikulkemalla ja nyt päätin tehdä tarkemman tutustumismatkan. Sijainti on mitä loistavin kauppatorin kuppeessa, mutta kautta rantain olen kuullut, että kävijämäärät eivät välttämättä ole suuren suuret. Sehän on ikävää, koska tutustumisenarvoisia pikku putiikkeja sieltä kyllä löytyy.




Ehkä alue on jotenkin sisäpihojen suojassa ja monikaan ei välttämättä ymmärrä, että sinne kätkeytyy kivoja pikku shoppeja, missä käsityötä on tarjolla. Kiseleffin talon kaikki varmasti tietävät, mutta se ei ole alueen ainut kohde. Katariinan ja Marian kadulta mennään sisään muutamaan muuhunkin liikkeeseen.






Paljon kotimaista tekstiiliä, keramiikkaa ja vaikka vallan mitä. Olisin kyllä kaivannut enemmän upeaa suomalaista muotoilua, huonekaluja ja valaisimia esimerkiksi. Sitähän meillä kyllä löytyy ja hyvä esimerkki on Fiskarsin ruukki. Siellä tarjonta on monipuolisempi ja jotakin vastaavaa kaivattaisiin Helsingin keskustaan. Enemmän esille ja tarjontaa.





Kiseleffin talossa sijaitseva Design x Finlad löytyy helposti ja onkin tutustumisen arvoinen paikka. Siellä myös muutamia valaisimia ja mm. mattoja. Talon toisella puolella olevasta Okrasta löytyi kiinnostavia nahkalaukkuja ja kenkiä. Liikkeet on pieniä, mutta tarjonta suhteellisen monipuolinen.





Katu välissä ja sukelletaan sisäpihan kautta Käsityöläisten OMA kauppa, jossa saman katon alla useampi mielenkiintoinen pikku putiikki. Mutta sieltäkin jäin kaipaamaan vähän "järeämpää" muotoilua. Missä ihmeessä kaikki kotimaiset huonekalut, valaisimet ym. on esillä? Niitä ja tekijöitä varmasti on ja ne pitäisi saada näyttävästi esille jonnekin. Samassa rakennuksessa löytyy myös made by Helsinki.




Viimeisenä piipahdin Katariinan kadulle tekstiilimyymälä Lapuan Kankuriin. Liike oli sisustettu raikkaasti ja tuotteet oli näyttävästi esillä. Valikoimissa runsas tarjonta, upeita pellava ja villa kodintekstiilejä ja kankaita. Kotimaista käsityötä ja kaikki tehdään itse. Ehdottomasti tutustumisenarvoinen kohde ja voin vain kuvitella, että turistit olisivat paikasta innoissaan. Kaunista.





Kyllä meiltäkin siis löytyy. Mutta en yhtään laittaisi pahakseen, jos Helsinkiin saataisiin isompi ja laajempi muotoilun keskus. Keskeiselle paikalla sellainen mesta ja kokonaisuus, joka houkuttelisi paikalle niin omat kuin vieraat ostajat ja kiinnostuneet. Onneksi meillä on Torikorttelit ja toivottavasti se laajenee tulevaisuudessa ja saataisiin kaikki saman katon alle. Suomalainen Design kunniaan! Sellaiselle varmasti olisi tarvetta.