19.9.2016

Lapinlahden sairaala

Vierailimme kulttuurihistoriallisesti merkittävässä Lapinlahden entisessä mielisairaalassa. Sairaalarakennukset ovat valmistuneet 1841 ja ne ovat C.L. Engelin suunnittelemat. Alue on pala kauneinta pääkaupunkia ja jo senkin takia tutustumisen arvoinen kohde. Sairaala-alueen puistoalue on muisto menneiltä ajoilta, mutta ilmeisesti sitäkin restauroidaan entiseen kukoistukseensa. Kaunis se on vieläkin, mutta voi vain kuvitella millainen se on ollut joskus aikoinaan. Sairaalatoiminta Lapinlahdella loppui vuonna 2008.





Nyt rakennuksessa toimii erilaisia työpajoja taiteilijoille ja galleriatiloja. Erityisen mukavaa on se, että alueelle ja rakennukseen pääse tutustumaan kuka tahansa. Käden vääntöä kaupungin kanssa, mitä alueelle jatkossa tulee. Toivon todella, että aluetta ja rakennuksia ei tuhottaisi ja upeaa, vanhaa miljöötä raiskata. Entisöidä täytyy, mutta toivottavasti vanhaa kunnioittaen. Elävöitetään tilat taiteelle, kulttuurille ja tehdään Lapinlahdesta monimuotoinen luovantoiminnan keskus.






Täytyy myöntää, että mielikuvitukseni pääsi valloilleen. Rakennuksen ajanpatina ja jotkut säästetyt huonekalut saivat miettimään, mitä kaikkea ne ovatkaan vuosien saatossa nähneet ja kuulleet. Varmasti aika hurjia ihmiskohtaloita ja ikäviä sairastapauksia. Kiertelin entisillä osastoilla ja pystyin vain kuvittelemaan kaikkea sitä, mitä ne seinät sisäänsä kätkevät. Oli jotenkin jännä olo, vähän karmaisevakin. Varsinkin, kun vierailin rakennuksen ullakkotiloissa. Ehkä liian vilkas mielikuvitukseni oli turhankin vilkas...






Tällä hetkellä Lapinlahdessa toimii kahvila Lähde, kirpputori ja siis galleriatilat näyttelyille.  Parhaillaan esillä Aaro Hiltusen ja Konsta Ojalan teoksia. Erilaiset taideterapiat ja maalauskurssit toimivat myös tiloissa. Käykää tutustumassa, aistimassa menneiden aikojen havinaa ja onhan se mielenkiintoista päästä tutustumaan yhteen Suomen tunnetuimpaan mielisairaalaan.






14.9.2016

Upeaa muotoilua

Habitaren parasta antia ovat aina nuoret muotoiljat. Aina löytyy jotakin uutta, jännää ja idearikasta. Voisin nostaa tänne useitakin muotoilijoita, mutta nyt esittelen kaksi uutuutta, jotka pistivät heti silmään osastolla. Ennen kaikkea arvostan sitä yrittämistä ja lujaa uskoa itseensä. Käykää tsekkaamassa yritysten nettisivut, siellä lisää infoa ja kuvia. 

UIJUI tuoli

Kaunista muotoilua

Tapasin The Block osastolla UIJUI yrityksen suunnittelija Aaro Martikaisen. Hänen koivuvanerista suunnittelemat tuolit ja pöydät olivat upeaa suomalaista muotoilu. Ja yksinkertaisuudessaan hyvin kauniita, niin kuin me suomalaiset olemme. Varsinkin oleskeluun tarkoitettu tuoli oli kuin hifistelty kiikkutuoli. Erittäin hyvä ja joustava istua, sellainen aivan pieni kiikuttava liike sai minut mummolan kuistille kiikkustuoliin. Sen verta olin utelias, että sain tietooni kuluttajahinnan, joka oli varsin ystävällinen. Harkitsen näitä uuteen kotiini. 

Puhveli tuoli

Toinen vaikuttava kotimainen nuori muotoilija oli Mikael Lehtinen DIMIRIVER yrityksestä. Häntäkin oli erittäin mielenkiintoista jututtaa ja hänellä oli oikein esitekansio siitä, kuinka tämä hurmaava Puhveli tuoli on syntynyt. Hirvittävä määrä työtunteja ja nyt ollaan tässä. Uutukaisen kanssa Habitaressa, toivotan niin onnea ja menestystä molemmille. Tämä Puhveli tuoli on sisä ja -ulkokäyttöön soveltuva. Kaunista ja linjakasta muotoilua. 

13.9.2016

SIGNALS

Yksi ehdoton suosikkini Habitaremessuilla oli tulevaisuuden sisustustrendejä aistiva Signals osasto. Tilaan oli suunniteltu neljä eri kokonaisuutta ja täytyy myöntää, että ne tekivät minuun vaikutuksen. Avosylin otan vastaan sen, että trendit ovat muuttumassa siitä iänikuisesta valkoisesta ja eleettömästä minimalistisuudesta runsaampaan ja värikkääseen suuntaan. Tätähän minä olen tässä pari viimeistä vuotta tolkuttanut ja yrittänyt tuoda esiin. Nyt se on siis hyväksytty tulevaisuuden trendi, joka on kyllä aistittavissa jo nyt! Mahtavaa.

Trendianalyytikko Susanna Björklund

Peilistä katsoo nainen

Tapasin messuilla trendianalyytikko Susanna Björklundin ja oli erittäin intresanttia keskustella hänen kanssaan. Ennen kaikkea minua kiinnosti hänen työ ja sen kuva. Varmasti mielenkiintoinen duuni. Susanna kertoi kuinka ja miten ja missä hän haistelee tulevaisuuden tuulia ja trendejä. Työpaikkana siis koko maailma ja messuilta messuille ja kaikki aistit auki. Sisustus ja koti on munkin mielestä jonkun murroksen taitteessa. Meillä on jo niin pitkään ollut sitä skandinaavisen tyylikästä ja ennalta arvattavaa sisustamista. Nyt tarvitaan jotain reilusti uutta.

Erilaista pintaa

Tapettia

Värit tulevat sisustukseen. Jopa niin, että maalataan koko huone, eikä pelkästään vain yhtä seinää esim. punaiseksi. Tapetit ovat myös tervetullut vaihtelu, reippaita kuoseja ja hehkuvia värejä. Laatat kokevat ulostulon kylppäreistä ja keittiöstä. Voidaan tehdä hauska mosaiikkilattia olohuoneeseen. Kodit saa olla koteja, eikä niiden tarvitse olla sisustuslehtien sivuilta sisustettuja. Persoonallisuus saa näkyä, ollaan ennakkoluulottomia ja hassutellaan sisustuksella. Tehdään rohkeasti oman näköistä kotia. Mä niin tykkään.

Taide ja muotoilu kohtaavat

Ollaan vaan

Osasto oli sisustettu neljään erilaiseen tulevaisuuden tilaan.  Rakkaus - tässä kodissa onnellisuus ja yhdessä olo saa näkyä ja tuntua. Mikä onkaan parempi teema kuin rakkaus? Juuret - se voi olla isoäidin perintölipas, joka tuo meille mieleen muistot ja samalla lähtökohtamme. Sotku - tämä oli hauska. Kenen koti on koko ajan siinä tilassa, mitä sisustuslehdet antavat ymmärtää. Koti on elämistä varten ja sen jäljet saavat näkyä. Taidetta vai muotoilua - voidaan rikkoa rajoja niin, että emme voi sanoa missä kulkee taiteen ja muotoilun raja. Vai onko sitä yleensä?

Muistoja

Laattalattia

Signals kokonaisuus oli erittäin kiehtova ja se on saanut vaikutteita mm. Kuubasta. Pitkästä aikaa joku kosketti mua innostavasti. Ja värien käyttö ja pintojen käyttö sai kyllä verenpaineeni ja sykkeeni nousemaan. Haluaisin vielä nostaa esiin myös tekstiilit. Rakastan kankaita, verhoja, mattoja, torkkupeittoja, tyynyjä. Nyt voi ennakkoluulottomasti sisustaa myös kankailla. Rohkeasti erilaisia kuoseja keskenään, paljon väriä ja struktuuripintoja. Jos on itse epävarma, kuinka ja mitenkä niitä yhdistellä, niin aina voi käyttää ammatti-ihmisten apua. Sitä vartenhan suunnittelijat ovat olemassa.

Lattian väritys

Laattaseinä

Ennen kaikkea ja vielä kerran, tämä on sitä, mitä me olemme kaivanneet. Kodit saa olla persoonallisia eikä toistensa kopioita. Yhdistellään vanhaa ja uutta, kierrätys on varmasti tulevaisuuden trendi. Kotona saa näkyä kerroksellisuus ja vanha korostaa uutta ja sisustuksessa saa olla joku särö, meidän ei tarvitse, eikä pidä olla täydellisiä. Toivottavasti saatte näistä kuvista pientä ideaa ja rohkeutta siihen, mitä ja kuinka voisi tehdä siitä omasta kodista vielä rakkaamman ja itsensä näköisen. Rohkeasti vaan uskaltamaan!

Teemat ja värit

Värikylläisyyttä

Toivotaan, että Susannan Signals nähtäisiin vielä jossakin. Kiasma tai taidemuseot voisivat ottaa sen kokoelmiinsa. Tästä olisi hyvä jäädä jälki tälle vuosikymmenelle, sitä olisi hauska katsella dokumentoituna vaikka kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Kuinka trendit ja ennusteet menikään.

12.9.2016

Habitare 2016

On taas se aika vuodesta, kun Habitare on koettu, nähty ja ihasteltu. Joka kerta siellä on jotakin mielenkiintoista, uutta ja ihmeellistä. Minulle Habitare on aina sellainen aikuisten Linnanmäki, välillä kiljahtelen riemusta ja yllätyn iloisesti. Ammattilaispäivien hyvä puoli on se, että pääsee näkemään esteettä ja ihmispaljous ei teetä hermostumista. Ja tietenkin on aina kiva tavata tuttuja. Kävijöitä messuilla tänä vuonna reippaasti yli 50.000, kyllä sinne aina muutama tuttukin joukkoon mahtui.

Plastic Livingroom


Lightosastolla  kohtasin Muumin

Taitelija Jukka Rintala maalasi tauluja. Fantastico.

Minulle messut ovat yleistä kiertelyä ja on aina mielenkiintoista kohdata uusia tuulia. En varsinaisesti tee mitään "messusuunnitelmaa," annan virran viedä ja pysähtelen sinne tänne, niin ja ihastelen. Tänä vuonna olin bongannut kaksi mielenkiintoista kohdetta ennakkoon, toinen oli Signals tulevaisuuden trendit, ja Trash Materials Plastic Livingroom osasto. Varsinkin Signals osasto oli erittäin mielenkiintoinen ja upea, siitä teen ihan oman postauksen. Plasticroom oli aika pieni ja silleen vaatimaton, joskin myös hauska ja oivaltava. Kaikki tuotteet oli toteutettu kierrätystavarasta ja siksi juuri mielenkiintoinen.

Kolmiulotteiset sisustuspaneeli...

...uutuudet.

Mutta näkemistä ja kokemista riitti yllinkyllin. Erityisen vaikuttunut olin The Block osastosta. Uusia, nuoria ja nousevia kykyjä esitteli innovatiivisia huonekaluja, valaisimia ja sisustusratkaisuja. On aina mahtavaa nähdä fressiä ja innostunutta osaamista. Jututan mielelläni tekijöitä ja toteuttajia. Kuinka tuote on saanut alkuperänsä ja kuinka prosessi on edennyt. Teen tästäkin vielä tarkemman postauksen erikseen.

Taide tervehti ArtHki hallissa

Taide ilo

ArtHelsinki osasto oli se, joka vei minut tunnelmoimaan, unelmoimaan ja liikuttumaan. Taide on olennainen osa sisustusta ja pieni hulluttelu on aina paikallaan. Kaikki teokset olivat omalla tavallaan koskettavia, enkä voi nostaa yhtä ylitse muiden. Täällä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa ja jututtaa ihmisiä.

Puuta ja valoa

Kaunis

Ahead halli oli myös erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus. Kekseliästä ja oivaltavaa suunnittelua. Suunnittelumateriaalinen puu, meille suomalaisille niin rakas ja miks ei, toimii valaisimissa lämpöisesti. Ahead on suomalaisen nykymuotoilun osasto ja sieltä löytyy kaikki mielenkiintoiset uutuudet. Näitä kannataa pitää silmällä.

Showroomin upeita valoja

Valo on myös muotoa


Showroom antia

Kansallisteatterin vanhoja lavastekankaita

Tänä vuonna uutuutena oli Helsinki Design Weekin ja Habitaren kanssa yhteistyössä toteutettu muotoilun, tilasuunnittelun ja valaistuksen ammattilaistapahtuma Showroom. Illalla siellä oli oikein kutsuvierastilaisuus ja käytiinkin kuplivat nauttimassa. Tila itsessään oli upeasti toteutettu. Täysin musta, mutta valoilla ja kansallisteatterin vanhoilla lavastekankailla kiehtovasti kasattu kokonaisuus. Showroom oli enemmänkin toimisto ja -julkisentilojen kalusteita, siksi ehkä hieman pettymys. Olin odottanut enemmän jotakin spesiaalia.

Mikrosementtiin on tullut värejä!

Tuoli tämäkin, hmmm...

Kiinnostavia kohteita oli niin paljon, että teen muutaman postauksen. Enihau, messut täyttivät tarkoituksensa ja sisustus on vahva osa elämäämme. Elättelen tässä toiveita, että keväällä pääsen messujen mekkaan eli sinne Milanon multitapahtumaan. Siitäkin lisää myöhemmin.




31.8.2016

Kohtaamisia Kiasmassa

Elämysmatka jatkui sunnuntaina Kiasmaan. Huomaatteko, kuinka aktiivinen ja taidenälkäinen olenkaan ollut. Kesän viettää mökin pöpelikössä ilman taiteen tuomaa rikastusta, niin kovasti jo haluaa nähdä ja kokea kaikkea. Tosin mökillä on se luonnon oma vaihtuva taidenäyttely, jota ei koskaan kyllästy mölläämään. Tai siis kyllästyy. Liika on liikaa kaikkea ja vaihtelu virkistää.




Kiasma on aina tunteita herättävä. Välillä mennään niin alta lipan ja ihan kaikkea modernia taidetta en valitettavasti ymmärrä. Nytkin olin varautunut kohtamaan oksennuksen, mutta sainkin iloisesti yllättyä. Kaksi hyvän tuulen ja mielen kokoelmaa.




Ernesto Neton voisiko sanoa käsityö/virkkausnäyttely oli hurmaavasti pehmeä. Isot tilataideteokset houkuttelivat ihmisiä kokemaan ja elämään niitä. Millähän tekniikalla duunit on tehty, jos koukulla, niin iso pitää olla virkkuukoukun. Ehkä se oli joku kudontamenetelmä käsin. Enihau, tuollainen taide on helposti lähestyttävää ja siitä tuli jotenkin turvallinen olo. Värimaailma sai sykkeeni nousemaan ja nautin siitä suunnattomasti. Vielä kerkeää katsomaan, näyttely päättyy 4.9.




Toinen ilokas hulluttelu oli Korealaisen Choi Jeona Hwa värikylläinen näyttely. Voi että, tästä tuli kyllä hauska fiilis ja taas kerran, rakastuin reippaasti värimaailmaan ja idearikkaaseen toteutukseen. Kaikesta saa ja voi tehdä taidetta, kun sen oikein oivaltaa. Ja mikä parasta, kierrätys kunniaan. Oli hauska nähdä, kun eräs pikkuinen taideasiantuntija ( juuri kävelemään oppinut lapsukainen ) kiljahteli riemuissaan taideteoksen keskellä ja sai huomata, että hän oli hyvin vaikuttunut värimaailmasta ja siitä, että taideteoksen sisään pääsi kävelemään. Kaikki ilo irti siitä! Eiks se ole vähän niin, että ei taiteen tarvitse olla niin kauheen vakavaa, kyllä sen tehtävä on myös tuottaa iloa ja onnellisuutta ja olla silti vakavasti otettavaa taidetta. Ten points, suosittelen lämpimästi. Näyttely Kiasmassa 18.9 asti.




Kiasman omassa kokoelmassa oli myös hyvin oivaltavia teoksia. Tätä vähän pelkäsin, tuleeko sieltä verta ja virtsaa tai pahimmillaan jotakin törkyturpaa. En tykkää sellaisesta rumasta, olen silleen kaunosieluinen. Huoli oli aiheeton, ihastelin teoksia joiden eteen piti pysähtyä pidemmäksikin aikaa ihmettelemään. Näyttely tarjosi kaikille aisteille jotakin, siitä olisi voinut olla joku maininta, sillä tila missä käytiin hajuaistin kimppuun laukaisi minulle, hajuste yliherkälle, pienoisen päänsäryn. Taide siis todella teki vaikutuksen.




Minusta Kiasma jo itsessään on taideteos. Portaikot, kaiteet, kaarevat seinät ja katot ovat joka kerta yhtä komeita. Siis komeita, ei kauniita. Jylhää ja veistoksellisia jopa. Tehkää sunnuntain päiväretki moderniin taiteeseen. Tämän hetkiset näyttelyt antavat paljon. Kiitos.